Sivut

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Hajanaisia asioita

Muistiin laitettavaksi

Välillä mietin kirjaanko näitä pieniä asioita ja hataria ajatuksia tänne muistiin siltä varalta, että joskus menettäisin muistini? Vaikka tuskin minä silloin tänne muistaisin ajatuksiani tulla kasaamaan ja tokkopa niistä edes kiinni saisin. Se, mikä on yhtenä hetkenä tärkeää ja tähdellistä, on seuraavassa hetkessä jo menettänyt merkityksensä.


Eilisiltana rankan työpäivän jälkeen mietin, kuinka paljon mukavampaa oli hoitaa kuusi peräkkäistä neuvottelupuhelua kotoa käsin, yöpaita päällä. Ruokapöydän ääressä, avoimen ikkunan vieressä.

Mietin ystäviäni ja aikaa. Mietin kuinka haluaisin herätä pirteänä ja kuinka töidenkin jälkeen olisin reipas ja ehtisin vaikka mitä. Mietin miksi aina sataa ja mietin mitä se muka ketään haittaa. Mietin miksi rytmini on aamuisin niin hidas.


Sitten kasasin mielessäni listan kaikista niistä asioista joista olen kiitollinen ja onnellinen. Lista oli täydellinen ja sitten se haihtui päästäni. Ehkä samalla kun juustonaksupussin jämät. Tai kun unihiekka alkoi poltella silmiäni.


Mietin miksi nykyään kuvaan niin vähän. Miksi en ota kameraa mukaani ja vain lähde. Ihan itsekseni, ihan kaikessa rauhassa, vaikka tunniksi tai pariksi. Kyllä minulla siihen on aikaa. Edes kerran viikossa. Tai kuukaudessa tai edes kesässä.


Mietin millaisia valokuvauskursseja on syksyn tarjonnassa ja mietin koska ilmoittautumiset alkavat.



Kaikkea sitä minä mietin ja vaikka ketä. Tulevaa lomaanikin hiukan. Sitä kuinka se alkaa jo olla täyteen buukattu, lyhyt pieni katko arkisessa aherruksessa. Kolmesta kahteen viikkoon kutistunut. Ansaittu ja tarpeeseen tuleva.

PS. Ja näistä ruusuneilikoista neilikkaruusuista tykkään kovin. Tekisivätköhän nämä versoja?

10 kommenttia:

  1. Kauniita ovat neilikkaruususi ja kuvat ihan huikeita. Mun mielestä pieniä asioita on tärkeä ajatella ja myös kirjata. Siinä käy kuin vuorovaikutusta itsensä kanssa ja mieli joustaa enemmän, voi löytää uusia näkökulmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos korjauksesta! Neilikkaruusujahan ne, eikä ruusuneilikoita. Kauniita joka tapauksessa. Pienistä puroista ja niin edelleen.

      Poista
  2. Wau miten ihania kukkia!!!!!!! Hyviä ajatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen näihin ihan rakastunut. Onneksi näin tänäkin vuonna niiden kukinnan.

      Poista
  3. Ihania pohdintoja..:) onneksi kirjoitat niitä tänne ylös. Minäkin tykkään noista ruusuneilikoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonnekin ne pitää kirjata. Vaikka sitten tänne.

      Poista
  4. Kaikenlaista tulee keskusteltua päässä, ja ihan hyvä niin. Mutta se on raivostuttavaa, että saa täydellisen ajatuksen, ajatuskulun - tai lauseen - päähänsä ja sitten se onkin hävinnyt olemattomiin, eikä sitä saa takaisin vaikka mistä narusta yrittäisi nykiä.
    Neilikkaruusut eivät taida tehdä juurivesoja, en ainakaan ole löytänyt vielä yhtäkään. Tai ehkä nekin tupsahtavat salaa ja sitten häviävät seuraavassa hetkessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi. Sinne meni siis toive juurivesasta. Toivottavasti jostain tupsahtaisi tännekin, vaikkapa jostain puutarhamyymälästä.

      Poista
  5. Mietteet kuulostavalta aika tutuilta. Ainakin tuo aika on ollut kestosuosikkipohdinnankohde noin kymmenen vuotta.

    Neilikkaruusut taitavat olla kotoisin Vallilan siirtolapuutarhasta. Ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltähän ne. Ne ovat ihastuttavia mökin seinustalla. Aika on kummallinen ja se miten sitä ei muka ole.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa aina.