Sivut

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Asioita muistiin

ja unohdettavaksi

  • Muista sopia kissanhoidollisista asioista tulevan matkan ajaksi
  • Muista pakata matkaan oma tyyny, mutta älä ota liikaa tavaraa
  • Muista kiittää aidanrakentajaystävääsi
  • Muista mennä ajoissa nukkumaan
  • Älä kuuntele CD:ltä sademetsän rytmejä mielenrauhan saavuttamiseksi, se mikä rentouttaa yhtä saattaa villitä kolmea
  • Älä arkaile pyytää apua naapurilta, jos aitanne alta löytyy kuollut jänis
  • Älä nuku vasemmalla kyljelläsi,  olkapääsi ei siitä pidä

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Talvi yllätti tämän autoilijan

Etäpäivä

Ikäväkseni täytyy todeta, että talvi yllätti tämän autoilijan. Autossa on kesärenkaat ja minä olen varustautunut huomenna etäpäivään. Muistin kannettavan, virtajohdon, hiiren ja kuulokkeet puheluita varten. Tulkoon sitten lunta vaikka kuinka ja paljon.

Viimeiset yrtit kävin korjaamassa talteen, ruohosipulit ja persiljat. Niistä ja muutamasta kananmunasta syntyy nopeasti huominen lounas. Olen varustautunut. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, työt saan aloitettua paljon aikaisemmin kun jos menisin työpaikalle. Toivottavasti osaisin myös lopettaa ajoissa.


Turvallista ensilumenpäivää! Malttia ja hyviä hermoja.



sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Yhtä juhlaa

Viikonloppu

Tämä viikonloppu on ollut yhtä juhlaa perjantaista sunnuntaihin.


Siitä huolimatta tai juuri siksi virittelin sunnuntai-iltana valoja takapihalle ja eteen, myös sisällä muutama valo muutti paikkaansa. Niin myös muutama taulu ja muutamasta tasosta lähti pölyt. Kerrassaan erinomainen viikonloppu kaikkine tapahtumineen.

Muutama ikävä uutinen on myös minut viikonloppuna tavoittanut. Toisella kyseessä lapsi, toisella rakkaista rakkain lemmikki. Voimia ja jaksamista niihin osoitteisiin.

torstai 19. lokakuuta 2017

Ajatukset kasaan

Tunteella ja tekemisellä

Kun on kiire, en tunne mitään. En kylmää, en kuumaa, en makuja en kissan turkin pehmeyttä. Kun on kiire, hartiat nousevat ylös ja mieli on ärtynyt. Se heijastuu muihin ja muualle. Niihinkin elämän alueisiin, joissa kaikki on erinomaisen hyvin, kotiin, ystäviin, yhdessä tekemiseen.









Ehkä taas olisi aika laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, ottaa asia kerrallaan. Harjotella elämää, sen kaikkia muotoja. Kuunnella ja huomioida. Olla hiljaa ja miettiä. Käydä paikoissa ja nähdä, saada vastapainoa päivittäiselle.

Herätyskello on soinut. Nyt pitäisi vain noudattaa sen kutsua.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Tänä viikonloppuna

Tunnelmia

Vaikka työviikko olisi kuinka vienyt mehut, kannatan silti ajatusta, että perjantai-iltana tulee tehdä  jotain erityistä. Ainakin minun viikonloppuni tuntuu silloin pidemmältä ja palaudun paremmin arjen aherruksesta. Minun erityistekemiseni oli eilen Studio Pasilan Saikkua, kiitos -esitys. En muista koska olisi nauranut yhtä paljon, joskus suorastaan ulvoin. Vieläkin vatsaan koskee kun ajattelee.

Tänään olen panostanut kotitöihin ja ihanaan brunssiin Ipin Kulmakuppilassa. Kävimme kyseisessä paikassa jo toistamiseen ystäväni Anan kanssa. Päädyimme samaan pöytään kuin ensimäiselläkin kerralla, minä parkkeerasin autoni samaan ruutuun. Aikamoisia sattumia.

Brunssilta päädyin Hulluille Päiville pesuaineita hankkimaan. Matkaan tarttui muutakin, shampoota, huulirasva, kalenteri ensi vuodelle sekä kauan harkinnassa ollut kolmiosainen Kartellin Componibili säilytyskaluste. Se päätyy kirjastoon sohvapöydäksi.


Pihatöitä en päässyt tekemään, sen sijaan lämmitin saunan. Ehkä ensimmäistä kertaa yli vuoteen. Tai kahteen? Aluksi sauna oli pestävä, koska sitä käytetään yleensä vain kissojen unipaikkana.

Muutama pakollinen homma on vielä tekemättä, mutta ne kyllä ehtii. Huomenna olisi tarkoitus ulkoiluttaa Museokorttia ja kahvitella ystävän kanssa.

*********************************************************************************

Muita manitsemattomia kulttuuririentoja tänä vuonna ovat olleet:

  • Suomen kansallisoopperassa The Fabulous Bäckstöm Brothersin Messiaan (oli toki vuonna 2016 jo!)
  • Teatteri Jurkan Anders B. 
  • Mikko Kuustosen konsertti Savoy-teatterissa
  • Helsingin Kaupunginteatterin Lava-Ammuntaa V Arena-näyttämöllä
  • Suomen Kansallisteatterin Rikhard III (ensimmäinen näkemäni Shakespeare!)
  • Suomen Kansallisteatterin Sisäistetyt teoriat rakkaudesta Omapohjassa

Ja se Myrskyluodon Maija olisi kyllä nähtävä myös ja ties vaikka mitä.



torstai 12. lokakuuta 2017

Asiaa tomaateista

Tähän on tultu

Tomaateista kerroin täällä ja tomaatintaimista täällä.

Tomaateista tuli satoa. Viisikymmentä tomaattia. Eivät ehtineet sijoituskodissaan punastelemaan, koska kesä, noh, oli sellainen kuin oli. Viime sunnuntaina kotiutin sadon vihreinä. Tänään tilanne on taas muuttunut.



Erittäin jännittävää saanko kaikki kypsymään pöydällä. Jos onnistun, niin tarkoitus olisi tehdä näistä paholaisen hilloa.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Ei ne kaikista uusimmat lenkkarit

Sadesään jalkineet

Aamuinen sää pisti pohdiskelemaan jalkinevaihtoehtoja. Keltaisia kumisaappaitani en viitsinut jalkaan laittaa, ne ovat jo parhaat päivänsä nähneet kun olen käyttänyt niitä puutarhatöissä. Pienen harkinnan jälkeen päädyin "ei niihin kaikista uusimpii lenkkareihini". Olin erittäin tyytyväinen muistaessani ne ja kävellessäni niillä lätäköiden halki aamusella. 


Iltapäivällä hymy oli asian suhteen jo vähän hyytynyt. Huomasin kenkien pintamateriaalin hapertuvat. Kenkiin oli tullut halkeamia. Vastahan nämä ostin. Vasta kaksikymmentä vuotta sitten. 

lauantai 30. syyskuuta 2017

Kymppiin

Nukutaan kymppiin

Muistan kun lapsena vanhempani sanoivat minulle ja pikkuveljelleni toiveikkaina "huomenna nukutaan kymppiin". Niin ei tapahtunut kai koskaan. Harvemmin näin aikuisiälläkään paitsi tänään. Ei kai sitä lasketa, että olin kuuden aikaan hereillä ja ruokin kissat? 


Mitä ilmeisemmin olin unen tarpeessa. Viikolla väsytti joka aamu, herätyskelloksi vaihdoin kirkasvalolamppuni. Ensimmäisenä aamuna muistin yllättäen miten sitä torkutetaan vaikken kirkasvalolamppuani ole reiluun puoleen vuoteen käyttänyt.

Herättyäni kympiltä lähes pelästyin, pomppasin suihkuun, valmistin itselleni aamiaisen ja ryhdyin kirjoittamaan juttua yhdistyksen lehteen, puhuin puhelimessa ja kuulin, että tomaattini on tuottanut satoa ja minua odottaa 50 tomaattia! Oikeaan paikkaan sijoitin tomaattini hoitoon. Ystävän kanssa kävin ystävänpäivämyynnissä. Huivejahan ei voi koskaan olla liikaa, eihän?  Mutkien kautta tiputin ystävän lentokentälle ja tulin kotiin. Varsin hyvä päivä. 

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kirppikseltä

hankittuja


























Uudet lapaset 5 euroa, kirjat 2 euroa kappale. Edullista (varsinkin kun äiti maksoi). Minulle saa sitten sanoa, että juuri nämä kirjat minun pitikin ostaa jos johonkin nyt oli pakko sortua. 

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kävelyllä

Porvoossa


Aamulla hyvissä ajoin, viikonlopuksi hyvissä ajoin, lähdin Porvooseen. Ilman aamukahvia ja aamiaista kuten yleensä. Kun minua odotetaan, on minulla yleensä voileivät perillä valmiina ja kahvi tippunut. Äiti hemmottelee.

Minä hemmottelin äitiäni pesemällä keittiön ikkunan ja sen kaikki välit. Verhoja ei kuulemma vielä talvisemmiksi sopinut keittiöön vaihtaa, eikä käytävämattoja. Ne vaihdetaan vasta kun kissat ovat syksyn kyläilyreissunsa sinne tehneet.

Lähdimme kirpputorille, tällä kerralla kävimme vain yhdellä. Äiti löysi kauan etsimänsä tikkitakin, minä löysin kolme kirjaa ja lapaset. Äiti maksoi. Sieltä ajelimme hautausmaalle, parkkeerasimme pisimmälle mahdolliselle parkkipaikalle ja kävelimme isän haudalle. Aurinko paistoi ja valo hemmotteli. Taivas sinisenä, puut keltaisina ja punaisina. Syksyn väreissä.


Kävimme ostamassa valkoisen kimpun ystäväni isän muistolle. Liikutukseltani en löytänyt sanoja. Vuosi sitten oli toisin päin.

Muuttolinnut kaakattavat, parvekkeen ovi on auki ja varpaita palelee. Radiossa menee ohjelma tv-sarjojen musiikista. Kissa tuli viereeni. Minulla on nälkä, jääkaapissa vielä eilisen illallisen rippeitä.


Hyvä viikonloppu. Erinomainen viikonloppu.

torstai 21. syyskuuta 2017

Aika

Ajasta

Viime viikonloppuna ajoin kaupunkiin, ihan keskustaan ja tunsin ensi kerran kesän lähkähtelevän rinnuksissani. Syyskuussa. En antanut ajan haitata, vaan nautin kesäpäivästä niin kuin kesäpäivästä kuuluu nauttia. Hiljaa hipsutellen, asioita ajatellen ja niitä tunnustellen. Mietimme ystävän kanssa Ateneumissa huone kerrallaan mitkä viisi taulua valitsisimme, mitä töitä tai niiden jäljennöksiä syntymäkodeistamme löytyy.


Kävimme katsastamassa maailman markkinat ja kurkistelimme rautatietorin Aleksis Kiven patsaan juurelle josko niitä rottia näkyisi. Ei näkynyt. Havaitsimme Helsingin muuttuneen ja tutustuimme uuteen mekin. Hävikkiravintola Loop oli uusi kokemus molemmille Maukas, vaikken sitä kuitenkaan ihan gourmet-ruuaksi kutsuisi.


 Minä mietin aikaa ja sitä, kuinka ystävä on aina kaikesta ajan tasalla. Minä kun tuskin olen vielä havainnut siirron 2010-luvulle. Olen aivan vakuuttunut, että toisilla on enemmän aikaa kun toisilla, että toisten kello käy hidastettua aikaa samalla kun itse ihminen toimii rauhallisesti mutta silti niin nopeasti. Näillä vuosilla minulta kestää reilut puolituntia päästä edes sängystä aamulla ylös, puhumattakaan siitä koska pääsen vauhtiin.


Jälkkärikahvit ja jäätelöt maistuivat Lauttasaaren Paseossa. Ja sinne on kyllä päästävä uudelleen. Miksi sitä tutustuu uusiin paikkoihin niin harvoin?

tiistai 19. syyskuuta 2017

Nyt minä kyllä - vol II

Muutosta omiin työtapoihin

Minulla on viimeisen vuoden aikana ollut töitä enemmän kuin olen ehtinyt tehdä. Nyt tilanteeseen on tullut helpotusta. Seuraava muutos mikä pitää saada aikaan on muutos omissa työskentelytavoissa. Työnimeksi tälle muutokselle voisi antaa vaikka "Kiireestä keskittymiseen". Sen sijaan, että yritän pitää kaikki pallot ilmassa samanaikaisesti, voisin keskittyä pitämään niistä muutaman niin huolella, etteivät varmasti tippuisi.  Ne tärkeimmät pallot. Ne minun palloni.



Helppoa tämä ei ole. Mutta minkä tavan muuttaminen olisi? Olen kuitenkin asian tiedostanut ja sitä pohdiskellut, ääneenkin puhunut. Mitä olen tehnyt oikein? Missä onnistuin? Missä olisin voinut toimia eri tavalla? Eikö se ole jo kaiken alku, että asian on havainnut?

Edellinen lista on suhteellisen hyvässä kuosissa, vaikken sinne talvipuutarhaan keväällä ehtinyt ja kävelyäkin voisi entisestään lisätä. Tunnen kuitenkin, että nyt on aika uudelle listalle.


Nyt minä kyllä..... vol II tulee tässä:


  • jatka liikunnan lisäämistä
  • keskity siihen mitä kulloinkin teet
  • opettele päästämään irti
  • pidä huolta omista palloistasi
  • tutki mahdollisuutta osallistua ajanhallintakurssille
  • tutki oman kirjaston antimia nk self-help kirjoissa ja sen sijaan, että hankit uusia, lue entiset (koskee myös muuta kirjallisuutta)
  • hanki kuitenkin paperikalenteri myös ensi vuodeksi, kun kerran pidät siitä
  • tapaa ystäviä ja ota aikaa myös itsellesi
  • jatka museokortin ulkoiluttamista
  • järjestä työpöytä uuteen uskoon, hävitä kaikki turha työhuoneen kaapista ja ota se hyötykäyttöön
  • Istu puistonpenkille aina kun sinulla on siihen mahdollisuus, aisti ja havannoi

Tuolla mennään vähän aikaa. Sitten ei kun uutta kehiin. Ja ennen kuin into loppuu tältä illalta, taidan painua oman kirjastoni syövereihin. 


keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Muistiin: Pese terassi

ensi kevättä ja kesää ajatellen

Terassi on sateella niljakas ja kaipaa pesua. En ehtinyt sitä hommaa kesällä hoitamaan, joten piti viime viikonloppuna hieman kokeilla. Niljakkuus katosi ja ensi kesänä sitten kuurataan. On kyllä jo ihan pakko.




Tämä siis tänne muistiin. Vinkkejäkin saa antaa jos jollakulla on tiedossa hyvä luonnonmukainen pesuaine.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Syksy tuli

enkä minä ole siihen vielä yhtään valmis


On jotenkin surullinen olo. Vaikka syksystä pidänkin, haluan sen mielellään tulevan kesän jälkeen. Ei syksyä syksyn perään oikein jaksaisi. Vaikka pidänkin kohtuullisista kesälämpötiloista, haluaisin kuitenkin sen kesän.

Eilen syksy iski kunnolla päälle. Hienon perjantain jälkeen herätys sateiseen aamuun tuntui ensin hyvältä, sitten se vei minusta voimat. Eivätkä ne palautuneet edes kolmen tunnin päiväunien jälkeen. Lähdin kuitenkin vielä iltasella muutamaa ystävää tapaamaan yllätyisvierailuille. Ajellessani pimeässä, sateisessa kaupungissa huomasin ensimmäistä kertaa lehtien jo kellastuvan.

Enkä ensi kesä on sitten täydellinen? Lämmin, aurinkoinen, täynnä joutilasta aikaa ja tarmoa tehdä asioita mistä tänä kesänä vain haaveilin.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Juoma-astia

ja lusikka

Sunnuntaiset löydöt. Tiedä nyt tulivatko tarpeeseen, mutta miellyttivät silmää ja päätyivät kirppiskierroksella ostoskoriini.

Yksi kissojen juoma-astioista on aina ruoka-pöydällä, enkä minä siinä mitään rumaa viitsi katella. Nyt on kolme vaihtoehtoa, punainen jouluinen, ruskea ja kristallinen juoma-astia. Kaikki kolme ovat erittäin suosittuja.


Uusi kristallinen. 

Jouluinen punainen, näköjään ollut käytössä vielä kesällä! 

 Sitten se lusikka.



Mielestäni erittäin hauska. Kun sitten vaan muistaisi käyttää ja vaikkapa ripotella tomusokeria mustikkapiirakan päälle. Täytyy toki olla sitä tomusokeria ja mustikkapiirakkakin.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Lämpimiä iltoja

ja kausivaloja

Aloitin eilen viikkosiivouksen puolen päivän jälkeen ja se on edelleen kesken.  Hurjan villiä.

Yläkerta tuli imuroitua ja lattiakin osittain pestyä. Sitten jäin päivittelemään asioita ja puuhastelemaan jotain ihan muuta. Kausivalojen kanssa esimerkiksi. Yksi valosarjanippu päätyy Sortti-asemalle ja yksi päätyi parvekkeelle. Kunhan tässä kerkeän, niin viritän kyllä yhden myös ulos. Jos olen rohkea, niin etupihalle, jos ujostelen, niin sitten vasta oman takapihan puolelle. Sieltä sitä ei juuri kukaan näe.




Sitten tuli myös harvinainen tarve lähteä kävelylle. Pitkästä aikaa. Rivakkaa kävelyä ystäville pyörää noutamaan ja polkaisu kotiin. Laitoin puhelinappsin päälle. Ei olisi kannattanut. Kunnon totesin huonoksi ja kuluneet kalorit olemattomiksi. Onneksi ensi viikolla alkaa taas jooga, tulee edes kerran viikossa venyteltyä ja hengitettyä kunnolla.




Tänään autoilin äidille, lähdimme kirppistelemään. Mukaan tarttui pöytäliina äidille, minulle sirotinlusikka ja kissoille kristallimalja juoma-astiaksi. Väkeä oli liikkeellä paljon, ilmeisesti paikallinen ulkoilmakirppis oli houkutellut väkeä myös muille kirpputoreille.

Loppupäivä on kulunut yhdistyksen asioita hoidellessa. Osittain töissä, osittain kotona. Kissoja on leikitetty myös ja kynnet leikattu. Imuri lojuu edelleen alakerran lattialla, portaiden juurella. Juuri siinä mihin sen eilen jätin. Ehtiihän sitä sitten myöhemminkin. Toivon mukaa ennen kuin muutama ystävä tulee illanviettoon ja jos ei, niin hei, ystävät varmasti kestävät myös pölypallot ja pienet kivet.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Hengitä, hengitä

Hengitä ja nauti

Töihinpaluu, pihlajanmarjat, aamukaste, pimenevät illat ja se hengitys. Muista se hengitys, ystävä hyvä. Kun työtehtäviä tuppaa tulla toisensa perään ja itse kahmit niitä tiedostamattasi lisää, hengitä, hengitä ja mieti mihin keskityt, mitä teet. Tee, älä ryntäile, älä eksy polulta. Nauti työstä ja hengitä. 




Hengitä kun astut ulos ovesta, hengitä kun teet ja hengitä kuin olet. Lue se siitä rannekkeesta minkä itsellesi ostit.

tiistai 22. elokuuta 2017

Yritit

Ihanat yrtit

En ole mikään master chef, Australian Master Chefistä puhumattakaan.  Täytyy kuitenkin todeta, että pihalla kasvavat yrtit ovat pelastaneet monta arkista ruokalaija juuri silloin kun kotona ei ole ollut oikein mitään. Ei ainakaan mitään sellaista, mistä olisi saanut ruokaa nopeasti. 


Yksinkertainen munakas, jossa muutama juustonsiivu, sipulia, persiljaa, ruohosipulia ja timjamia on pelastanut päivän. 

Niin myös tekemäni perunasalaatti johon heitin kurkkusalaatinjämän, vähän majoneesia, sekä keitettyjä kananmunia survottuna. Kun joukkoon lisäsi noita samoja yrttejä, nousi nopea perunasalaatti toiselle tasolle. 

Oi oi kun olen tyytyväinen pienen yrttimaani antimiin. 

maanantai 21. elokuuta 2017

Erilaisia uutisia

ja Kalamajan puukaupunginosa Tallinnassa

Viime viikolla ollessani Tallinnan päiväristeilyllä sain huonoja uutisia ystäväni isän tilasta ja vajaa tunti myöhemmin hyviä uutisia ystävältäni, joka oli saanut puhtaat paperit leikatun syövän jälkeen.

Vihreäntalon kaktusikkuna. 

Kissa ja kissan koti.

Sittemmin meidät kaikki tavoitti järkyttävä tieto julmasta iskusta Turussa. Myötätuntoni ja kyyneleeni ovat menneet uhreille, uhrien omaisille, kaikille jotka tilanteessa pyrkivät minimoimaan vahingot ja auttoivat uhreja. Valitettavasti ja surullista kyllä, tämä on ollut vain ajan kysymys. Ihmiset voivat huonosti. Kaiken väriset, kokoiset, monesta uskontokunnasta olevat ja erilaisista taustoista tulevat ihmiset. Ihmiset voivat huonosti. 



Uutta ja vanhaa sulassa sovussa.

 Ei ole helppoa rakentaa ystävyyttä, uskoa hyvään ja kauniiseen tulevaisuuteen, jossa kunnioitetaan toisiamme ja suhtaudutaan elämään ja kaikkeen elävään myötätuntoisesti, auttavaisesti ja välittäen. Se on kuitenkin ainoa tie.



Maailmaan luulisi mahtuvan erilaisia ajatuksia, värejä ja sävyjä. Ei niiden tarvitsisi toistensa kanssa riidellä eikä toisiaan millään muotoa loukata.




Tämän postauksen kuvat ovat Kalamajan asuinalueelta Tallinnasta. Siellä kunnostetaan vanhaa kunnioittaen, uudet talot sulautuvat maisemaan ja vasaran pauke on taukoamaton. Kerrassaan ihastuttava paikka.