sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Viikonlopun tunnelmia

lokakuussa

Työmatkallani hotellin aamiaishuoneeseen toi tunnelmaa ikkunan takana siintävä tavaratalon kirjaosasto. Niin lähellä ja aikalailla saavuttamattomissa. Hollannissa kaupat sulkevat ovensa yleensä kuudelta, torstaisin myöhemmin, enkä minä koskaan tunnu olevan Hollannissa torstai-iltaa.


Perjantaina oli vapaapäivä. Perukirjat luettiin ja nyt odotellaan postia verottajalta.


Lauantaina pihatalkoot, tänään Helsingin Kirjamessut ystävän kanssa ja oman pihan kunnostusta. Kärrätessäni puutarhajätettä, katselin taivaalla pilkottavia vaaleanpunaisia pilviä, kuuntelin muuttolintujen kaakatusta ja mietin messuilla oivaltamaani asiaa. Minä olen onnellisimmillani kirjojen ympäröimänä. Ja kissojen.


Enkä minä ihan ilman kirjahankintaa työmatkaltanikaan selvinnyt. Rautatieasemalla oli kirjakauppa, pyörähdin siellä ja ostin yhden. Addikti, mikä addikti.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Näköaloja

hotellista

Samasta hotellista voi olla monta erilaista näkymää. Nyt jos kaulaansa oikein venytti, saattoi nähdä Utrechtin kuuluisimman (?) tai ainakin näkyvimmän maamerkin. Keskustassa kun on kielto rakentaa tätä kellotornia korkeampia rakennuksia.





Kyselin työkaveriltani miksi kellot soivat iltaisin 21.55 eikä siihen kuulemma ole mitään syytä. Seuraavana iltana kuulin soittoa vielä myöhemmin. Myös melodiat olivat sattumanvaraisia. Osittain myös ajankohtaisia, kun siellä on soitettu muun muassa David Bowien tuotantoa.






Varsin vaikuttava kellotorni. Sen ja tuomiokirkon alle olisi päässyt museovierailulle, mutta eivät käy yksiin työläisen ja museoiden aikataulut. 

tiistai 18. lokakuuta 2016

Ajatuksia

ajatuksia

Päässä on pyörinyt kaikenlaisia ajatuksia siitä ja vähän tuostakin. Monasti  olen autonratissa ollessani miettinyt, että tästä kyllä kirjoitan. Sitten kun olen päässyt kotiin, ovat ajatukseni kadonneet kuin tuhka tuuleen.


Ainakin olen mietiskellyt asioiden perspektiivejä, mikä on iso asia jollekin ja mikä toiselle. Edelleen mietin, että pitäisi kuvata kaksi liikenneympyrää, ne mistä pidän, mutta se taisi nyt tältä vuodelta jäädä. Olen miettinyt sitä miten seitsemän lämpöastetta tuntuu nyt hyytävän kylmältä ja miten keväällä asteiden takaa tuntuu jo kesän lämpö, Sitten oli vielä niitä kaikista parhaimpia ajatuksia, niitä missä oivalsin. Täytyy vain toivoa, että omaksuin oivallukseni ja ne jäivät elämään alitajuntaani. Mistään muulta en nyt tunnu niistä kiinni saavan.



Lukuvuorossa: Pakkanen Outi, Peili, Otava 2016, omasta kirjastosta. 

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Viimeisiä viedään

Syksy

Aurinkoisia syyspäiviä on riepotellut viiltävän kylmä tuuli. Puolen tunnin ulkolu oli tarpeeksi, hanskat eivät vielä olleet matkassa. Ehdin kuitenkin yhdessä espanjalais- ja venäläisturistien kanssa kuvata hetken Porvoon vanhalla sillalla. Sitten kävin hautausmaalla tervehtimässä isääni.






Oli hyvä päivä.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Pienet juhlat

ystävien kesken

Kokoonnumme säännöllisen epäsäännöllisesti, vuoroin kunkin luona. Syömme niin että napa rutisee. Puhumme kissoista, elämästä ja kaikesta niiden ympärillä. Eilen täällä.  Tänään sain herätä lauantaiaamuun virkeänä ja mennä tiskaamaan kippoja ja kappoja käsin. Se on minusta parasta lauantaiaamuissa, kun on jo tehnyt jotain mukavaa ja viikonloppu on silti vasta edessä.





Seuraavat treffit on jo sovittu ja hyvä niin. Ystävien kanssa vietetty aika on parasta aikaa.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Keramiikkakurssilla

Rut Brykin henkeen

Jo ensimmäisestä heinäkuisesta vierailusta lähtien oli selvää, olin rakastunut. Rut Brykin taiteeseen. Kaikkiaan kävin katsomassa näyttelyn kolmesti. Kun ystävä löysi kansalaisopiston tarjonnasta keramiikkakurssin Rut Brykin hengessä, olivat sormet valmiina näppäimistöllä kun ilmoittautumisaika alkoi. Sinänsä kunnanhimoista, koska ikinä en ole tehnyt, enkä edes haaveillut keramiikkakurssille osallistumisesta.

Odotuksia ei juuri ollut, enkä ollut edes miettinyt, että pitäisi piirtääkin. Aihekin oli vaikea keksiä. Näyttelyssä olin nähnyt linnun, jonka sisällä asui muita lintuja ja koska kotona on sijoituskissa, päädyin aiheeseen odottava kissa.


Kun piirros oli luonnosteltu paperille, tuli sama piirtää kipsilevylle. Sen jälkeen kaiversin kipsilevyyn ääriviivat. Ne tulisivat lopullisessa työssä olemaan koholla ja vaaleammalla kuin muu osa työtä.


Kun ääriviivat olivat tarpeeksi syvät, kaulittiin niiden päälle savea.


Tein kaksi kissaa, pienen vadin, kolme kynttilänaluslaattaa sekä kirjaimen. Käytin ystävän leimasinta (ostettu aikanaan Elsan Lempituolista). Tarkoituksena oli saada struktuuria jos jonkinmoista ja värejä ja värisävyjä lopullisiin töihin.


Saven työstämisen jälkeen opettaja käytti työt uunissa ja viimeisellä kerralla meidän tehtävämme oli lasittaa ne. Tämäkin vaihe tuotti hankaluuksia. Piti ymmärtää mitä mikäkin pohjakäsittely tekee millekin värille. Tähän kohtaan kurssia olisin kaivannut enemmän teoriaa ja selkeitä kirjallisia ohjeita. Koska tarkoitus oli pitää hauskaa, lähdin sitten aika huteralta pohjalta lasittamaan töitäni. Hain turkooseja, sinisiä, vihreitä ja okran värejä. Oli vaikea ymmärtää mitä alla olevista lasitetuista töistä lopulta tulisi. 



Lasituksen jälkeen opettaja poltti työmme ja sain apuja Saaripalstan Sailalta, hän haki valmiit työni ja toi ne eilen kotiin. Koko aamun olin hihitellyt jo etukäteen töitteni ulkonäköä. Vaikka kaikki ei ollutkaan sitä mitä piti, niin yllätyin silti positiivisesti. 







Kissan taustan piti olla pinkimpi ja siihen olisi vielä voinut piirrellä ja raapustella muutakin. Ruokakuppia, silakkaa, leluja ja vaikka mitä. Nyt tuo rusehtavanpunainen on liian hallitseva ja yksitoikkoinen.


Nyt kun on joku ymmärrys ja taju siitä mitä tekee, voisi kurssille mennä uudelleen. Ja vaikka ei minusta uutta keramiikkataiteilijaa tullut, olen silti iloinen että kävin tällä kurssilla. Sen verran mukavaa oli!

Kiitos seurasta Saila ja Jenni