sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Tarkkaavaisuutta

tarvitaan

Kun oikein tarkkaan katsoo, saattaa ulkoa löytää muitakin värejä kuin mustaa, harmaata ja vihreää.


Pieniä valonpilkahduksia löytyy kyllä, siihen tarvitaan vain tarkkaavaisuutta. Kun on hetken viivähtänyt ulkona, tarkkaavaisuus lisääntyy ja huomaa, ettei siellä nyt niin ikävää keli olekaan.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Kis kis

karamellejä

Niissä parhaissa Kis kis -karamellit olivat lapsena suosikkejani. Isäni äidillä Fazerin parhaita löytyi aina. Me lapset emme saaneet valita suosikkejamme vaan meidän tuli ottaa se mikä ensimmäiseksi käteen osui.


Nyt voin kuitenkin nauttia näitä karamellejä niin paljon kuin haluan, sillä sain ystävältäni laatikollisen lahjaksi. Eikä voi kuin todeta, että kyllä tämä Kis kis -rasia voittaa sen pussin missä niitä parhaita oli ihan mennen tullen.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Tahdon

Minä tahdon

Tahdon kunnioittaa tasa-arvoa, 
tahdon arvostaa rakkautta, 
tahdon iloita onnesta,
tahdon samanvertaisen kohtelun kaikille.

Tahdon asua sivistysvaltiossa,
sitä minä niin tahdon. 
Minä tahdon,
että eduskunta äänestää tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. 
Tahdon. 


Viime yönä ei meinannut uni tulla. Päädyin Twitterin ihmeelliseen maailmaan lukemaan meemejä, jotka oli koottu tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien puheenvuoroista eilisestä eduskunnassa käydystä keskustelusta. Vaikka lauseet oli toki irrotettu suuremmasta kokonaisuudesta, ei silti voi kuin ihmetellä. Käsittämättömiä argumentteja. Uskomattomia puheenvuoroja. Välillä ei millään voinut uskoa, että aikuiset ihmiset päästävät sellaisia sammakoita suustaan. Toiset tuntuivat olevan oikein sammakkofarmareita. 

Aion seurata eduskunnan täysistuntoa netistä, uskoakseni moni muukin. 

tiistai 25. marraskuuta 2014

Joulukalenteri

jääkaapin ovessa

Joskus minut valtaa askarteluinnostus. En kyllä ole siinä kummoinenkaan tekijä, jälki on mitä sattuu. Lisäksi asiat saattavat unohtua vuosiksi hautumaan. Niin kuin nyt tämäkin kruunukorkeista tekemäni joulukalenteri. Keräsin korkkeja innokkaasti, naapuritkin auttoivat. Maalasin ja kirjoitin, liimasin korkkien taakse magneetit ja sitten unohdin tämän ja kaksi muuta tekemääni joulukalenteria kaapin perukoille.




Nyt yksi niistä pääsi jääkaapin oveen. En muista mistä olen idean ottanut, omani se ei ole. Oikeastaan tämä on kyllä aika hauska.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kukka

kukkii

Kun sain tämän amarylliksen Paulalta, se oli vasta pienen pieni alku. Varren kasvaminen tapahtui yhdessä hujauksessa ja nyt pääsen nauttimaan jo kukasta. 




Kukkaruukku on laitettu isoon, painavaan lasimaljakkoon. Siellä se saa olla pienten tassujen ulottumattomissa ja pysyy pystyssä.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Ajatuksia

työnhausta

Työnhaku käy työstä. Profiilien tekeminen eri rekrytointiyritysten rekistereihin, ansioluettelon päivittäminen ja hakemusten kirjoittaminen on yksinäistä puurtamista. Kun tunti toisensa jälkeen käy tutkimassa eri kanavien työpaikkailmoituksia ja saa lähettämiinsä hakemuksiin ei kiitos -vastauksen kerta toisensa jälkeen, täytyy miettiä miten näitä pettymyksiä kestää. Minua on auttanut myönteinen elämänkatsomukseni sekä sinnikäs luonne. 

Harvassa ovat olleet ne kerrat, kun rekrytointitilanteessa olen kokenut ja tuntenut, että ihminen on kohdannut ihmisen. Usein olen kokenut olevani pelkkää harmaata massaa. Epähenkilö. Pelkkä kasa paperia, jota kukaan ei ole vaivautunut lukemaan. Ainakaan muutamaa lausetta enemmän.

Olen työttymyysaikanani osallistunut myös eri rekrytointiyritysten tilaisuuksiin. Välillä niitä on jouduttu perumaan huonon osallistujamäärän vuoksi, välillä yleisönä on ollut oman yrityksen edustajia ja välillä tupa on ollut täysi. Olen kohdannut alansa ammattilaisia, ylimielisellä asenteella yleisöänsä lähestyviä luennoitsijoita sekä sitten niitä tähtiä. Eilen tapasin yhden tähden.

Nuori mies tuli yleisönsä eteen nöyrällä asenteella, yleisöä kunnioittaen, puhui tutkimuksista ja höysti niitä käytännönläheisin miellyttävin esimerkein. Koin pitkästä aikaa inspiroituvani. Olin onnekas kun kuulin tämän puheenvuoron. Erittäin onnekas.

Tilaisuuden jälkeinen kotimatka tuntui pitkältä, halusin päästä pian kotiin. Halusin lähettää positiivista palautetta luennoitsijalle, hänen edustamansa yrityksen toimitusjohtajalle sekä järjestäneen tahon henkilölle. Tällaista tunnetta minulle ei ole tullut pitkään aikaan. Tätä kaipasin. Bonuksena kaiken päälle voin kertoa, että yrityksen toimitusjohtaja vastasi palautteeseeni selvästi ilahtuneena vielä saman illan aikana.

Tästä on taas hyvä jatkaa.


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Hups.

Tunnustus

Niin siinä sitten kävi, että kun jotain lähti arvostelemaan, osui se heti omaan nilkkaan. Nyt seuraa tunnustus. Minä olen aina käyttänyt parkkikiekkoa väärin. Olin aikalailla järkyttynyt kun luin tämän uutisen, seuraavana mieleen tulivat kaikki ne parkkisakot jotka olisin voinut saada. Koska parkkisakkoja on elämäni aikana tullut vain kaksi kertaa, olen ilmeisesti säästänyt tietämättäni aikalailla! 

Väitin myös ystävälleni, ettei minun parkkikiekkoni takana mitään lue. Anteeksi, se ei ollut totta. Siellähän on tekstiä vaikka kuinka. Ehkä ne oikeat parkkikiekon käyttöohjeetkin. Voisiko tästä vetää sellaisen johtopäätöksen, että yksinkertaisemmankin tavaran käyttöohjeet pitäisi aina lukea?



Muutenkin iltapäivälehtien väärin-otsikointi on tuntunut vähenevän. Nyt on asioita kehoitettu tekemään oikeaoppisesti. Parempi niin.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Vein roskat

hain roskan

Joskus niinkin arkisesta askareesta kuin roskien viemisestä voi koitua iloa. 
Minä vein roskat ja hain roskan. Tuo valkoinen, hieman ruosteinen ja klenkka pienoiskasvihuone sopii koristamaan piha-aitaani enemmän kuin hyvin. 

Mä taidan olla eksynyt? Tää ei olekaan Naukula
Edellinen ja ensimmäinen löytö roskiskatoksesta oli pieni kaappi. Sen työstäminen on vielä kesken, sisus ei ole vielä saanut servettejä pintaansa. 

Kiitos minikasvihuoneesta tuntematon naapuri! 
Sinun roskasi oli minun aarteeni. 

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Ajatuksen poikanen

ja pieni kokeilu

Siivotessakin voi saada ideoita tai ainakin pieniä ajatuksen poikasia. Jouluisia ajatuksia. Joku voi ajatella joko nyt ja joku toinen miettiä, että vasta nyt


Se lienee selvä, että tänne ei tänäkään vuonna tule joulukuusta. Ainakaan oikeaa. Pidän joulukuusesta kyllä, mutta pieni ääni sisälläni ajattelee sen olevan kovin epäekologista touhua. Muovikuusta minulla ei ole, enkä oikein tiedä haluanko edes. Joulupalloja rakastan. Ikisuosikkejani ovat valkoiset, hopeiset ja joulunpunaiset. Viime vuosina olen virittänyt ikkunoiden eteen rautalankoja ja laittanut niihin palloja roikkumaan. Se on ollut mielestäni kaunista, mutta en tiedä toimisiko nyt kun täällä asuu nuori kissaherra. 


Kun tänään sytytin valot portaikkoon, ryhdyin miettimään portaikon säleikköä. Voisiko siihen virittää jollainlailla joulupalloja? Edes niitä ei särkyviä? 


Ideaa oli kokeiltava. Siimaa kotoa ei löytynyt, joten pallot ovat tuossa nyt miten sattuu. Se on kuitenkin selvää, että joulukuuseni tulee olemaan tänä vuonna portaikon säleikkö. 

lauantai 15. marraskuuta 2014

Kirjoja

ja ruokakirjoja

Pidän keittokirjoista. Pidän myös kirjoista, joissa käsitellään ruokaa. Vaikka resepteistä ei juuri mitään koskaan valmistakaan, kai niitä lukemallakin jotain oppii. 


Sen lisäksi, että luen kirjoja, katson myös televisiosta ruokaohjelmia. Kestosuosikkini on Australian MasterChef. Ohjelma on hyväntuulinen ja kannustava. Vaikka kilpailijoita välillä kritisoidaankin, se tehdään mielestäni hyvällä tavalla. Hyvänmielen ohjelma!

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kausi avattu

Riisipuuroa

Minä olen avannut riisipuurokauteni. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, kausi kestää pitkään. 

Teen puuron hellalla hauduttaen ja punaiseen maitoon. Nyt maustoin puuroni sokerilla ja kanelilla maustettujen kuivattujen omenalohkojen kanssa. 


Herkullista, ei voi muuta sanoa.

Lukuvuorossa: Waters Sarah Yövartio, Tammen keltainen pokkari, hankinta Helsingin Kirjamessuilta. 

tiistai 11. marraskuuta 2014

Viimeinen osa 5/5

Kahvi-/teekuppihaaste

Tämä aamu käynnistyi inkivääriteen voimalla. Kiitos vielä mukavasta haasteesta Pirjo


Aamuteen kaverina minulla oli tuttu luonnonjogurttiannos banaanilla ja puolukoilla terästettynä.

Aamuteen aikana mietin kiirettä. Mikä se on? Mistä se tulee? Jos se on kerran tullut, pääseekö siitä eroon? Toiset pitävät sitä ystävänään, toiset se saa lamaannutettua. On se aika ihmeellinen se kiire.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Arvaa kuka?

Pehmolelu

Muutamia viikkoja sitten iltapäivälehdessä kerrottiin, ettei aikuisen naisen kodista saa löytyä pehmoeläimiä. Tämän keski-ikäisen naisen kotiin muutama pehmoeläin on päässyt kotiutumaan. Enkä edes häpeä tunnustaa sitä. 

Kuvan pehmoeläin muistuttaa minua päivittäin siitä, ettei kaikki välttämättä ole aina sitä miltä päällisin puolin näyttää ja vaikuttaa. Toiset pitävät sisimpänsä piilossa, eikä todellisuutta voi kuin arvailla. Toiset ovat löytäneet itsensä, toiset ovat ikuisia etsijöitä. Toiset pystyvät käsittelemään asioita ja pääsevät elämässään eteenpäin. Toiset junnaa jurnuttavat paikallaan ja ihmettelevät kuinka kaikki on aina niin vaikeaa. 



Sitten on tietysti meitäkin, joilla joku päivä on jurnuttava ja seuraava taas valoinen ja aurinkoinen. Ehkä kultainen keskitie olisi tässäkin asiassa paras. Tänään aamuni alkoi masentavasti, harmaata, pimeää, nukutti ja väsytti. Puuhastelu pihalla muutti päivän kulun hyvään suuntaan. Kun vain aina muistaisi, että kaikki on loppujen lopuksi itsestä kiinni. Ainakin omaan mielialaan voi vaikuttaa, jos vain haluaa. Tavalla tai toisella.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isälle

Onnea

Yhteinen lounas, kahvia ja tummaa suklaata, jalkahoito ja kiireetöntä jutustelua. Niistä on meidän isänpäivä tehty.


Onnea isä! 

perjantai 7. marraskuuta 2014

Aamukahvi 4/5

Tänään

Tämän aamun aamukahvin nautin autoliikkeessä. Autoon tehtiin huolto ja vaihdettiin talvirenkaat. Vähän kyllä eilen jo mietiskelin miten luistelisin paikalle kesärenkailla. Onneksi ennustukset pitivät paikkansa ja eilinen räntä oli haihtunut teiltä ja satoi vettä. 


Bonuksena huollossa pesivät autoni. Olipa hyvä. En tiedäkään koska olen autoni viimeksi pesettänyt.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Aina väärin

Uusi trendi

Iltapäivälehdissä on tuntunut jo pitkään vallitsevan uusi trendi. Kutsun sitä nyt vaikka aina väärin -trendiksi. Otsikoita on ollut vaikka minkälaisia. Oletko aina käyttänyt kirkasvalolamppua väärin kysyi IS maanantaina kolmas päivä marraskuuta. Muita otsikoita ovat muistini mukaan olleet mm oletko aina kuorinut banaanisi väärin? Oletko aina laihduttanut väärin? Lisääkin näitä voisi keksiä. 

Oletko aina siivonnut väärin? Oletko aina keittänyt perunasi väärin? Oletko aina harjannut hiuksesi väärin? Oletko aina kuntoillut väärin? Aina vaan väärin, ihan kaikki. Lisäksi maailman lehdistä on tänne jalkautunut myös kehoitus katsoa kuvat. Näin kuorit banaanin oikein! Katso myös kuvat. 

Yhdestä minua ärsyttäneestä otsikoinnista on nyt onneksi päästy eroon. Tarkoitan ökyotsikointia. Kuka milloinkin osti ökyauton tai rakennutti ökytalon tai piti ökyjuhlia. Jos NHL-jääkiekkoilijan häissä oli vieraina sata henkeä, silloin kyseessä oli toki ökyhäät. 

Oletko aina ripustanut ökytaulusi väärin? Näin teet sen oikein! Katso myös kuva. 
Kaikenlaisten asioiden minäkin annan itseäni ärsyttää ja vielä ihan turhaan.  

maanantai 3. marraskuuta 2014

Puolukka ja banaani

Hyvä pari

Klassisia yhdistelmiä lienevät tomaatti ja basilika, uudet perunat ja graavikala, kaalikääryleet ja puolukkahillo, mitä näitä nyt onkaan. Minä lisäisin sarjaan suoraan pakastimesta otetut puolukat (sokeroimattomat) sekä banaanin. Oiva makupari minun makunystyröilleni. Makeaa ja kirpeää samalla kertaa. Tätä makuyhdistelmää olen käyttänyt piimään tekemissäni smoothieissa, toimii myös luonnonjogurtissa erinomaisesti.


Tämä on kahvi-/teekuppihaasteeni osa 3/5. Haaste tuli minulle Virtuaali Moleskine -blogista, Pirjolta. 

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Tuhti aamiainen

ja rajaukset

Virtuaali Moleskine -blogista saamani tee-/kahvikuppihaaste jatkuu, tämä on osa 2/5. Vuorossa on tuhti aamiainen ja kuppi kahvia.


Toinen blogeissa ajoittain kiertävä haaste on näyttää tunnelma niin sanotusti kuvien takaa, tai kuvakulmaa laajentamalla. Laajemmalla rajauksella tilanne oli alla olevan kuvan mukainen.


Keittiön pöytä on takuuvarma kuvauspaikka valon takia ja aika takuuvarmasti siltä myös silloin löytyy kissa. Sulo-kissa ei ymmärrä kahvin, eikä varsinkaan banaanin päälle, joten lähempää tuttavuutta aamiaiseni kanssa ei tehty.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Melkein kello viiden tee

Kahvikuppi/teekuppihaaste

Sain kahvikuppi/teekuppihaasteen Pirjo W:ltä Virtuaali Moleskine -blogista. Kiitos! On ollut mukava olla mukana kahvi- tai teehetkissä. Käsitykseni mukaan haaste on lähtenyt muualta sosiaalisen median maailmasta ja levinnyt blogeihin. Ilmeisesti tarkoitus on kuvata aamuhetkeä ja minä ryhdyn heti niskottelemaan.

Kävin eilen hätäisesti kaupassa, hakemassa tarvittavat ja puuttuvat viikonloppuun. En voinut vastustaa kiusausta, vaan mukaan tarttui myös croissant. Nautin sen Harrodsilta ostetun Ceylon-teen ja Matlockin kera.


Haaste jatkuu viisi päivää, tai ainakin viisi kertaa. Kunhan vain suinkin muistan.

Hyvää pyhäinpäivää kaikille!

PS. Croissant oli kyllä oikein mehevä kaupassa, satuin vain laittamaan kauppakassissa sen päälle banaanitertun. Sen siitä saa kun yrittää olla nopea toimissaan.