maanantai 30. kesäkuuta 2014

Edinburgh

Skotlanti

Huhtikuussa 2011 kevätretki suuntautui Edinburghiin. Lennot Tampereelta Ryanairilla. Ihana pieni huoneistohotelli kaupungin laidalla, josta noin 30 minuutin kävely kaupunkiin. Kiertoajelubussi oli loistava ratkaisu kaupunkiin tutustumisessa.









Ihastuttava kaupunki. Kuuluu joukkoon "tänne tulen vielä uudelleen".

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Puutarhassa

kukkii

Kaaritolpan viereen hankittu kärhö on kuollut. Se joka puskee keskeltä kukkamaata on hengissä. Samoin se, joka kasvaa kissan ulkotarhassa. Kurjenmiekka kukkii iloisesti viime kesän tauon jälkeen. Pionit ovat vielä tiukalla nupulla, vaikka aikaisemmin ovat aina takuuvarmasti kukkineet juhannuksena. Särkynyt sydän kukkii edelleen. Valosarja on paikoillansa tänäkin kesänä, mitä sitä nyt turhaan enää pois ottaakaan.

Taidan hankkia myöhemmin uuden kärhön, mutta sen kaivan nyt paljon syvemmälle. Vika taisi olla siinä, että oli liian pinnassa.


Ja sitten sitä pitäisi vähän kitkeä ja karsia ja vaikka mitä. Mutta niihän sitä aina pitäisi jotain tehdä.


Lisäksi minuun on iskenyt akilleijakärpänen. Kuvan akilleija asustelee Vallilan Siirtolapuutarhassa.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Ruusu

valkoinen

Valkoinen, punanuppuinen ja valkoinen punaisilla reunuksilla. Onkohan tällä ruusulla identiteettikriisi? 


Vai vaihteluko se on mikä virkistää? 

maanantai 23. kesäkuuta 2014

On sitten

ilmoja pidellyt

Vettä, tuulta, lämpöasteita kymmenkunta, rakeita, kylmää ja juhannus. Sitä se on ollut. Olen ottanut järeämmät aseet käyttööni. Lounaaksi tulista kanakeittoa, iltateeksi jouluteetä tuhdeilla jouluisilla mausteilla. Yöpukuna pitkät legginssit, t-paita ja villasukat. Parvekkeen ovi visusti kiinni. Iästäköhän se johtuu, että matalapaine väsyttää? 


Iltaisin olen seurannut jalkapallon MM-kisoja Brasiliasta. Jalkapallo on mielestäni viihdyttävää ja sen äänet tuovat kummallisen turvallisuuden tunteen. Johtunee siitä, että lapsena lauantaisaunan jälkeen katsoimme aina Englannin liigaa yhdessä isän kanssa. Puoliajalla tuli piirrettyjä. Nyt minua on jäännyt mietityttämään miksi joukkue-esittelyissä ennen pelin alkua pelaajat yksi toisensa jälkeen laittavat kädet puuskaan. Miksi näin? (Kaikenlaista sitä minäkin pohdin.)  

torstai 19. kesäkuuta 2014

Herkkujen herkku

Todellinen herkku

Kävin eilen Linnanmäen huvipuistoalueella kävelemässä yhdessä ystävän kanssa. Ajattelin tehdä postauksen kaikista niistä laitteista, joihin en uskalla mennä ja joiden katsominenkin sai vatsan kääntymään ylösalaisin. En kuitenkaan tee, sillä minun on laitettava tänne muistiin tämä herkkujen herkku. Makuja löytyy ainakin kahta, toinen maustettuna appelsiinilla ja toinen kardemummalla.



Olen nauttinut tätä intialaista herkkua nyt sekä jäätelön kanssa, että pelkästään hyvän kahvin kaverina. Vie kielen mennessään! Ja kiitos ystäväni, nyt minulla on tällaista herkkua myös kotona.

Herkkua löytyy kuulemma ainakin Helsingin Hämeentien intialaisia ruokatarvikkeita myyvästä kaupasta.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Perennapenkki

pieni perennapenkki

Tämä pienen pieni perennapenkki sitten jaksaa minua ihastuttaa ja ilostuttaa.



Hieman laajemmalla kuvakulmalla nähtynä näkee kyllä mitä pitäisi tehdä. Mutta kuinka sitä oikein tarkenisi? Asteita on alle kymmenen, eilen tuli rakeita ja sataa vihmoi. Untuvapeiton pistin pesuun ja sen kuivuminen kestää. Jos nyt kuitenkin sitten vaikka juhannukseksi sen saisi takaisin.

Lukuvuorossa: Jääskeläinen Pasi Ilmari Harjukaupungin salakäytävät, Atena, 2010, ostos divarista. 

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Onnettoman puutarhurin

mietintöjä

En ole onneton, vaikka onneton puutarhuri olenkin. 


Josko rapisuttelisin nämä ulos johonkin kukkapenkkiin, noinkohan lähtisivät? 

Lukuvuorossa: Haahti, Taina Operaatio Onni, WSOY, 2004, ostos divarista. Tai tämä on kyllä jo luettu, mutta unohdettu raportoida. 

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Pieni pyörähdys

Kirpputorilla

Kuinka ollakaan eilisen kauppareissun yhteydessä ajelin lähes vahingossa myös kirpputorille. Sellaiselle, mistä en yleensä ole mitään löytöjä tehnyt. Paitsi nyt. Mukaan tarttui kaksi Pariisi-taulua. Yksi oli jo ennestään ja yhdessä ne näyttävät oikein hyviltä. Vanhemman taulun ja toisen uusimmista maisema on lähes sama, mutta se ei minua haittaa. 



Mustassa kehyksessä on vanha, myös kirpputorilta vuosia sitten hankittu. Harmaissa uudet. Makuuhuoneen seinän harmaa väri on kuin tehty korostamaan näitä. Minun silmääni miellyttää. 

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Syntymäpäiviä

ja museokäynti (<klik ja pääset lukemaan lisää museosta) 

Minä olen ollut eilen syntymäpäivillä. Sulon äidin ja äidin sisarusten kaksivuotispäivillä Vallilan siirtolapuutarhassa. Ensimmäinen kerta, kun ylipäätään vierailen siirtolapuutarhassa. Toivottavasti ei kuitenkaan viimeinen. 



Syntymäpäiväsankari saapuu juhlapaikalle yhdessä tyttärensä Sipin ja Puolu-tädin kanssa juhlavasti vaunuilla.

Syntymäpäiväsankari. 

Museokäynti oli viehättävä. Puolu-täti johdattaa vierailijoiden joukkoa. Mökki on vuodelta 1932 ja pihapiiri on sen ajan mieltymyksiä ja Elisabeth Kochin tarkan suunitelman mukaan toteutettu. Sitä pidetään kunnossa talkoovoimin. 







Museokäynnin jälkeen juhlaväki siirtyi nauttimaan maukasta raparperipiirakkaa ja ihailemaan pinkkejä tassuja.

Kiitos emännille ja isännille ja muulle juhlaväelle hienoista juhlista ja mukavasta seurasta! 

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Alppiruusuista ja muista

ja tuntematon sininen

Alppiruusut pistävät parastaan. Kiitos niitä salaa piimällä lannoittavan naapurini.


Särkynyt sydän jatkaa edelleen kaunista kukintaansa. Se on kauniimpi kuin mikään kuva antaa ymmärtää.


Helmin muistoruusu aikoo vaihtaa värinsä. Siltä ainakin näyttäisi uusista nupuista päätellen. Lieneekö Helmillä tassunsa pelissä, sillä punainen oli Helmin lempiväri. Ainakin matoissa.


Joku kurjenmiekka odottelee vuoroaan. Viime kesänähän tämä ei millään halunnut kukkia.


Tällaista sinistä pötkylää löytyy etupihalta. En tiedä yhtään mikä on. Osan kuvan rikkaruohoista kyllä tunnistan. Tietääkö joku tuon sinisen nimen?


maanantai 9. kesäkuuta 2014

Uudelleen Korkeasaareen!

Bloggariretki Korkeasaareen su 3.8.2014

Tapasin viime viikolla bloggarin Oulusta. Juttelimme Korkeasaaren retkestä ja katsoimme kalentereitamme. Sopiva aika seuraavaan Korkeasaaren retkeen on sunnuntaina 3. elokuuta

Saammeko seuraa? 

Mikäli haluat lähteä bloggariretkelle, ilmoittaudu mukaan kommentoimalla tätä juttua tai lähetä sähköpostia Naukulankerho(at)gmail.com 



Tarkoitus on ihastella Korkeasaaren asukkeja, ottaa rennosti, tavata toisiamme ja viettää hauska päivä! 

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Itsetunnosta

ja sen kehittymisestä

Voin sanoa, että minulla on hyvä itsetunto. Luulenpa myös tietäväni mistä se on peruja. 

Minulla on 3,5 vuotta nuorempi veli. Veljeni oli valloittava lapsi, ihanat vaaleat kiharat, pyöreät posket ja pitkien silmäripsien reunustamat vihreät tähtisilmät. Minä olin se laiha, ruskeatukkainen ja epäilemättä myös vähän näsäviisas lapsi. Kun menimme vierailuille tätieni luo, ihailivat kaikki aina veljeäni ja kehuivat häntä poikkeuksetta. Minä odottelin rauhallisesti taka-alalla, sillä tiesin, mitä isäni kohta tekee. Kun veljeäni oli isäni mielestä kehuttu tarpeeksi, hän esitteli minut aina kuin kuningattaren sanoen: "Ja sitten meillä on tämä vanhempi." Siinä kohdin minä astuin parrasvaloihin ja tätien oli kehuttava myös minua.

Uskoakseni isäni käytös näissä tilanteissa on vaikuttanut itsetuntoni kasvamiseen. Vaikkei aina ole minun vuoroni loistaa, sen aika tulee kyllä sitten myöhemmin.


perjantai 6. kesäkuuta 2014

Uskomuksia

minusta

Ihmisillä on kummallisia uskomuksia itsestään. Niin myös minulla. Yhden jopa tunnistan uskomuksiksi ja ymmärrän myös mistä se johtuu. Onko se sitten tiedostettu uskomus? Voiko sellaisia edes olla?

Minä kuvittelen olevani tosi pitkä, eikä tällä 165 cm pituudella voi nyt erityisen paljon kehua. Mutta kun istun pöydän ääressä paljon itseäni pitempien ihmisten kanssa, olen lähes aina yhtä pitkä ja silmät ovat samalla tasolla. Tämä on testattu useasti muun muassa itseäni 20 cm pitempien ihmisten kanssa ja jopa peilin edessä. 

Näyttää sitten aika hassulta kun nousemme seisomaan ja minä olenkin paljon lyhyempi. Pituus puuttuu jaloistani. Niinpä sanonkin aina kaikille olevani mäyräkoiramallia. Pitkä selkä, lyhyet jalat ja vähän itsepäinen luonne. 

Kauniit kukat tulivat minulle blogiarpajaisvoittona.

Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisia tiedostettuja uskomuksia muilta löytyy. 

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Kotipihalla

kukkii

Taloyhtiön pihalla kukkii. Sireenit ovat kauneimmillaan ja alppiruusu aloittelee asuntoni seinustalla.




Pienestä perennapenkistä on tullut vihreä ja ne salaperäiset kukatkin sitten paljastivat lopullisesti olemuksensa valkoisten kukkien myötä. Nyt pitäisi mennä pihalle vähän perkaamaan. Jos vain millään kissan silittelyltä maltan.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Onnea

Orvokeille

Tänään on juhlapäivä, nimipäiviään viettävät kaikki Orvokit. Minun Äiti Orvokkini, minä sekä edesmennyt Helmi Orvokki. Myös Veljeni on Orvokki ja juhlii tänään. Lapsena neuvolassa veljeltäni oli kysytty hänen nimeään ja pieni poika oli iloisesti kertonut olevansa Orvokki. Oli ajatellut sen liittyvän sukunimeen kun kerran minulla ja äidilläkin tuo nimi oli. Siitä lähtien myös häntä on tänään onniteltu. 


Onnea kaikille Orvokeille! 

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Ylioppilasjuhlissa

eilen

Eilinen vierähti nuoren miehen ylioppilasjuhlissa. Olin lupautunut kuvaamaan juhlat ja ottamaan herrasta ylioppilaskuvan. Kuvat latautuvat hiljalleen koneelle ja valinnanvaraa on. Kaikkiaan otin yli 600 kuvaa. Olen aika nopea. Osasta niistä on tarkoitus tehdä valokuvakirja muistoksi kotiväelle ja isovanhemmille.


Onnea kaikille valmistuneille ja koulunsa päättäneille! Nyt alkoi kesä.