Sivut

torstai 21. syyskuuta 2017

Aika

Ajasta

Viime viikonloppuna ajoin kaupunkiin, ihan keskustaan ja tunsin ensi kerran kesän lähkähtelevän rinnuksissani. Syyskuussa. En antanut ajan haitata, vaan nautin kesäpäivästä niin kuin kesäpäivästä kuuluu nauttia. Hiljaa hipsutellen, asioita ajatellen ja niitä tunnustellen. Mietimme ystävän kanssa Ateneumissa huone kerrallaan mitkä viisi taulua valitsisimme, mitä töitä tai niiden jäljennöksiä syntymäkodeistamme löytyy.


Kävimme katsastamassa maailman markkinat ja kurkistelimme rautatietorin Aleksis Kiven patsaan juurelle josko niitä rottia näkyisi. Ei näkynyt. Havaitsimme Helsingin muuttuneen ja tutustuimme uuteen mekin. Hävikkiravintola Loop oli uusi kokemus molemmille Maukas, vaikken sitä kuitenkaan ihan gourmet-ruuaksi kutsuisi.


 Minä mietin aikaa ja sitä, kuinka ystävä on aina kaikesta ajan tasalla. Minä kun tuskin olen vielä havainnut siirron 2010-luvulle. Olen aivan vakuuttunut, että toisilla on enemmän aikaa kun toisilla, että toisten kello käy hidastettua aikaa samalla kun itse ihminen toimii rauhallisesti mutta silti niin nopeasti. Näillä vuosilla minulta kestää reilut puolituntia päästä edes sängystä aamulla ylös, puhumattakaan siitä koska pääsen vauhtiin.


Jälkkärikahvit ja jäätelöt maistuivat Lauttasaaren Paseossa. Ja sinne on kyllä päästävä uudelleen. Miksi sitä tutustuu uusiin paikkoihin niin harvoin?

tiistai 19. syyskuuta 2017

Nyt minä kyllä - vol II

Muutosta omiin työtapoihin

Minulla on viimeisen vuoden aikana ollut töitä enemmän kuin olen ehtinyt tehdä. Nyt tilanteeseen on tullut helpotusta. Seuraava muutos mikä pitää saada aikaan on muutos omissa työskentelytavoissa. Työnimeksi tälle muutokselle voisi antaa vaikka "Kiireestä keskittymiseen". Sen sijaan, että yritän pitää kaikki pallot ilmassa samanaikaisesti, voisin keskittyä pitämään niistä muutaman niin huolella, etteivät varmasti tippuisi.  Ne tärkeimmät pallot. Ne minun palloni.



Helppoa tämä ei ole. Mutta minkä tavan muuttaminen olisi? Olen kuitenkin asian tiedostanut ja sitä pohdiskellut, ääneenkin puhunut. Mitä olen tehnyt oikein? Missä onnistuin? Missä olisin voinut toimia eri tavalla? Eikö se ole jo kaiken alku, että asian on havainnut?

Edellinen lista on suhteellisen hyvässä kuosissa, vaikken sinne talvipuutarhaan keväällä ehtinyt ja kävelyäkin voisi entisestään lisätä. Tunnen kuitenkin, että nyt on aika uudelle listalle.


Nyt minä kyllä..... vol II tulee tässä:


  • jatka liikunnan lisäämistä
  • keskity siihen mitä kulloinkin teet
  • opettele päästämään irti
  • pidä huolta omista palloistasi
  • tutki mahdollisuutta osallistua ajanhallintakurssille
  • tutki oman kirjaston antimia nk self-help kirjoissa ja sen sijaan, että hankit uusia, lue entiset (koskee myös muuta kirjallisuutta)
  • hanki kuitenkin paperikalenteri myös ensi vuodeksi, kun kerran pidät siitä
  • tapaa ystäviä ja ota aikaa myös itsellesi
  • jatka museokortin ulkoiluttamista
  • järjestä työpöytä uuteen uskoon, hävitä kaikki turha työhuoneen kaapista ja ota se hyötykäyttöön
  • Istu puistonpenkille aina kun sinulla on siihen mahdollisuus, aisti ja havannoi

Tuolla mennään vähän aikaa. Sitten ei kun uutta kehiin. Ja ennen kuin into loppuu tältä illalta, taidan painua oman kirjastoni syövereihin. 


keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Muistiin: Pese terassi

ensi kevättä ja kesää ajatellen

Terassi on sateella niljakas ja kaipaa pesua. En ehtinyt sitä hommaa kesällä hoitamaan, joten piti viime viikonloppuna hieman kokeilla. Niljakkuus katosi ja ensi kesänä sitten kuurataan. On kyllä jo ihan pakko.




Tämä siis tänne muistiin. Vinkkejäkin saa antaa jos jollakulla on tiedossa hyvä luonnonmukainen pesuaine.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Syksy tuli

enkä minä ole siihen vielä yhtään valmis


On jotenkin surullinen olo. Vaikka syksystä pidänkin, haluan sen mielellään tulevan kesän jälkeen. Ei syksyä syksyn perään oikein jaksaisi. Vaikka pidänkin kohtuullisista kesälämpötiloista, haluaisin kuitenkin sen kesän.

Eilen syksy iski kunnolla päälle. Hienon perjantain jälkeen herätys sateiseen aamuun tuntui ensin hyvältä, sitten se vei minusta voimat. Eivätkä ne palautuneet edes kolmen tunnin päiväunien jälkeen. Lähdin kuitenkin vielä iltasella muutamaa ystävää tapaamaan yllätyisvierailuille. Ajellessani pimeässä, sateisessa kaupungissa huomasin ensimmäistä kertaa lehtien jo kellastuvan.

Enkä ensi kesä on sitten täydellinen? Lämmin, aurinkoinen, täynnä joutilasta aikaa ja tarmoa tehdä asioita mistä tänä kesänä vain haaveilin.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Juoma-astia

ja lusikka

Sunnuntaiset löydöt. Tiedä nyt tulivatko tarpeeseen, mutta miellyttivät silmää ja päätyivät kirppiskierroksella ostoskoriini.

Yksi kissojen juoma-astioista on aina ruoka-pöydällä, enkä minä siinä mitään rumaa viitsi katella. Nyt on kolme vaihtoehtoa, punainen jouluinen, ruskea ja kristallinen juoma-astia. Kaikki kolme ovat erittäin suosittuja.


Uusi kristallinen. 

Jouluinen punainen, näköjään ollut käytössä vielä kesällä! 

 Sitten se lusikka.



Mielestäni erittäin hauska. Kun sitten vaan muistaisi käyttää ja vaikkapa ripotella tomusokeria mustikkapiirakan päälle. Täytyy toki olla sitä tomusokeria ja mustikkapiirakkakin.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Lämpimiä iltoja

ja kausivaloja

Aloitin eilen viikkosiivouksen puolen päivän jälkeen ja se on edelleen kesken.  Hurjan villiä.

Yläkerta tuli imuroitua ja lattiakin osittain pestyä. Sitten jäin päivittelemään asioita ja puuhastelemaan jotain ihan muuta. Kausivalojen kanssa esimerkiksi. Yksi valosarjanippu päätyy Sortti-asemalle ja yksi päätyi parvekkeelle. Kunhan tässä kerkeän, niin viritän kyllä yhden myös ulos. Jos olen rohkea, niin etupihalle, jos ujostelen, niin sitten vasta oman takapihan puolelle. Sieltä sitä ei juuri kukaan näe.




Sitten tuli myös harvinainen tarve lähteä kävelylle. Pitkästä aikaa. Rivakkaa kävelyä ystäville pyörää noutamaan ja polkaisu kotiin. Laitoin puhelinappsin päälle. Ei olisi kannattanut. Kunnon totesin huonoksi ja kuluneet kalorit olemattomiksi. Onneksi ensi viikolla alkaa taas jooga, tulee edes kerran viikossa venyteltyä ja hengitettyä kunnolla.




Tänään autoilin äidille, lähdimme kirppistelemään. Mukaan tarttui pöytäliina äidille, minulle sirotinlusikka ja kissoille kristallimalja juoma-astiaksi. Väkeä oli liikkeellä paljon, ilmeisesti paikallinen ulkoilmakirppis oli houkutellut väkeä myös muille kirpputoreille.

Loppupäivä on kulunut yhdistyksen asioita hoidellessa. Osittain töissä, osittain kotona. Kissoja on leikitetty myös ja kynnet leikattu. Imuri lojuu edelleen alakerran lattialla, portaiden juurella. Juuri siinä mihin sen eilen jätin. Ehtiihän sitä sitten myöhemminkin. Toivon mukaa ennen kuin muutama ystävä tulee illanviettoon ja jos ei, niin hei, ystävät varmasti kestävät myös pölypallot ja pienet kivet.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Hengitä, hengitä

Hengitä ja nauti

Töihinpaluu, pihlajanmarjat, aamukaste, pimenevät illat ja se hengitys. Muista se hengitys, ystävä hyvä. Kun työtehtäviä tuppaa tulla toisensa perään ja itse kahmit niitä tiedostamattasi lisää, hengitä, hengitä ja mieti mihin keskityt, mitä teet. Tee, älä ryntäile, älä eksy polulta. Nauti työstä ja hengitä. 




Hengitä kun astut ulos ovesta, hengitä kun teet ja hengitä kuin olet. Lue se siitä rannekkeesta minkä itsellesi ostit.